Tänään kävimme Enon koiranäyttelyiden jälkeen katsomassa, mitä Akulle (Jorsakin Aku) kuuluu.

Ajoimme Akun kotipaikkaan ja jännitimme muistaako koira meidät laisinkaan. Se oli nimittäin 5 kk:n ikäiseksi asti meillä. Aku tuli kopistamaan ilmoittamaan, että vieraita tuli, kun ajoimme pihaan. Mutta kun aloimme kutsua sitä, se ihan selvästi hölmistyi. Minä kyllä olen vakaasti sitä mieltä, että jotakin muistikuvaa sillä oli. Se kuunteli, peilasi ja varovasti haukahteli, ihan kuin ihmetellen mites kun nää... Ja kun pääsimme lähemmäs häkkiä se oli jo täysin hoidattamassa itseään.

Yritimme ottaa siitä valokuviakin, mutta poseerauskuvaa oli hankala ottaa. Akun häntä viuhtoi samalla tavalla kuin pentunakin. Kuvissa näkyy vain huiskeliikkeitä. Joitakin kuvia sentään saimme. Otimme mitankin mukaan, jännäten Akun kokoa. Hermanni mitattiin eilen 54 cm korkeaksi ja niin on myös Aku. Rakenteeltaan Aku on vähän kevyempi kuin Hermanni. Mutta katsotaan vuoden päästä, miten luusto kehittyy.

Lisää Akusta sen omalla sivulla http://jorsakin.net/pentueet/2pentue/Aku.html

Kiitos Akun perheelle vierailumahdollisuudesta. Hyvässä hoidossa Aku tuntuu olevan!